Kirkon tärkein tehtävä kriisiaikana on tukea henkistä kriisinkestävyyttä, mutta mitä annettavaa kirkolla on kriisiaikana? Striimataanko vai ei? Jaetaanko ruokakasseja vai ei? Ovatko ne olleet oikeita tapoja auttaa kriisissä vai auttaisiko kriisissä paremmin jokin muu tapa?

Kirkon auttamisen tapoja pohtivat podcastissa tuomiorovasti Aulikki Mäkinen ja kirkkoherra Laura Maria Latikka.Kirkolla on pitkälle koulutettuja auttamisen ammattilaisia ja kirkon vahva diakonia tekee valtavasti työtä tukiverkostojen rakentamiseksi. Työtä, joka on maailmanlaajuisesti ainutlaatuista.

”Seurakunnan rooli on olla viimeinen syli, johon pudota, mutta ihmeitä mekään ei kuitenkaan voida tehdä”, miettii Aulikki Mäkinen.Kriisien keskellä onkin tärkeää, että kirkko on auki ja kirkossa on tukea tarjolla, mutta samalla on tärkeä olla mukana verkostoissa ja julkisuudessa. Niissä kirkon tehtävä on pitää yllä ennen muuta toivoa.

Kristinuskoon on sisäänkirjoitettu aina toivo. Siihen kuuluu se, että aktiivisesti toimitaan hyvän puolesta. Siitä toivo kasvaa.